Home-epäilyjä

Siis mä en jaksa enää sairastaa!!! Par aikaa toipumassa taas ja yskin keuhkot piloille.

Eli koko homma lähtee siitä, että ennen kun tähän kotiin muutettiin, meidän perhe oli terve perhe. Mikään ei meinannut tarttua meihin ja jos, harvoin ja lievänä.

Tässä asunnossa ollaan asuttu muutama kuukausi ja KOKO talvi sairasteltu, etenkin minä ja lapset(mies ei niin paljoa kun on töiden takia pois puolet vuorokaudesta/vrk).

On flunssatauteja kuumeella ja ilman, influenssa, poskiontelontulehdus, keuhkoputken tulehdus, silmätulehduksia, jatkuvaa yskää ja pojalta(7v) löytyi röntgenistä keuhkosta tulehdus :O. Jatkuvasti sairastutaan johonkin ja siitä toipuminen vie kauan. Siitä jää päälle viikkojen yskä ja sitten tuleekin siinä jo uusia tauteja joten kunnolla ei tunne olevansa terve missään vaiheessa :(.
Lisäksi saunan jälkeen miehen kämmenet alkavat kutiamaan ja kirvelemään. Hmm, niimpä?

Asumme vuokrarivarissa ja tämän asunnon omistajapulju on hmm, miten sen nyt sanoisi...on.
Paljon painetaan villasella, ei tutkita, naureskellaan jne.

Olen haastatellut naapureita ja muitakin sairaita löytyy(epäilevät hometta) ja eräillä tehtiin vain kosteusmittaus ja koska kosteutta ei ollut, sanoivat et mitään hometta ei ole. Yeah right! Kyllä netti on pullollaan infoa siitä, että homepölyä voi olla vaikkei mittarilla saisikaan lukemia esille, tai sitten ei ole mitattu oikeasta paikasta.
Nyt kerään naapureita taistoon ja koitan kannustaa muitakin pitämään päänsä. Henk koht minä ainakaan EN suostu enää sairastamaan!!!

Olisi mahtavaa saada muiden kokemuksia asiaan liittyen tänne :)

Pakko testata

Osaankohan laittaa kuvan tänne? Kesämuistoja. Meidän karvaturri lojuu ihanan kukkapuskan alla :´). Tulispa kesä pian.

Enkös olekin aika outo?

Minkähänlaiseksi tämmöistä ihmistä kutsutaan? Mä tunnen, haistan ja maistan huipputarkasti kaiken. Olen herkkä kuumalle, tunnen pikkuisenkin vedon, haistan ja maistan pienetkin vivahteet.

No, ei siinä mitään, mutta olen miettinyt onko niillä jotakin tekemistä sen kanssa, että saan suunnatonta nautintoa ihan oudoista hetkistä, pikkuisista asioista, sellaisista, joilla ei muille ole merkitystä.

Esimerkkinä: Jos otan korkeaan, ohueen lasiin punkkua ja oikeaoppisesti juon sitä pikku siemauksin ohuesta varresta kiinni pitäen, niin tuntuu että se kourasee mahasta asti :O. Siinä on jotain oudon jännittävää, kun on tavallaan vaara että lasi kaatuu :D tai menee rikki. Se on taitolaji, saada lasi pysymään ehjänä ja pystyssä. Se luo mulle oudon jännittyneen fiiliksen ja saan siitä kunnon kiksit :D.

Ulkona kun on satanut vettä, otan monesti vesipisaran sormelle ja keskityn taas nauttimaan siitä, miten jokin niin tavallinen mutta niin ihmeellinen elementti kuin vesi, voi tuntua niin ihmeelliseltä taas :). Mä en vaan jaksa lakata ihmettelemästä luontoa, eläimiä..no, ihmisiäkin. Siinä se vesipisara nököttää, sormella, hievahtamatta. Sitten kun haluan, se katoaa, valuu maahan.

Siis mun pitäis joskus päästä kokemaan jotakin missä tarvitaan omia aisteja, juuri sellaisia "hetkiä", yksinkertaisia asioita, yksin ja hiljaisuudessa.
Me ihmiset ollaan niin kiireisiä ja stressaantuneita, että tekisi kyllä hyvää jokaiselle kaikki tuollainen hiljentyminen, itsensä ja ympäröivän maailman tutkiminen.

Jaaha, mutta taidampa mennä iltapalalle. Ja lukemisiin <3

Haaveita ja toiveita...

Joskus haaveilen siitä, mikä olisi kaikkein ihaninta ja rentouttavinta. Ja siis sellaista joka olisi ehkä joskus tulevaisuudessa toteutettavissa :D.

Voisin kuvitella hyvän nojatuolin joka on niin iso ja pehmeä, että siihen voi vain lätsähtää ja vajota sen pohjalle, tai sellaisen tuolin, jossa saa nojaa taaksepäin ja jaloille nostettua tuen esille. No, sitten vieressä olisi kirkasvalolamppu, kädessä hyvä kirja, saisi olla yksin hiljaisuudessa. Vieressä olisi Jalokivigallerian pikkuinen vesiputous joka pitäisi puron kaltaista solinaa. Mä oikeasti KUOLISIN jos tollaisen kokisin!!!

Muita haaveita? Kerran elämässä päästä koko perheen voimin ulkomaille, johonkin lämpimään kohteeseen. En osaa lainkaan kuvitella millaista on pulahtaa tisumaidonlämpöiseen veteen :D, tai tutkia, haistella ja maistella muita kulttuureja.

Toki kokovartalohemmottelu ois poikaa joskus. Hieronnat, kasvohoito jne :P. Ojoi. Sellainen ois ihana kokea. *huokaa*

Hmm, lista jatkuu :D.

Yksi hauska idis on se, että olen yksin rauhassa kotona. Mulla olis vieressä punkkupullo, suklaata ja chilipähkinöitä. Katsoisin nauhalta uusia Täydellisten Naisten jaksoja, Gordon Ramseyn ohjelmia :P (huoh ja lääh), Lipstick Junglen jaksoja(uusia) ym ihanaa. Jakso toisensa perään. Asentona sellainen puolilöhöävä asento jossa jokainen lihas olis rentona, paitti kieli- ja poskilihakset. Okei, kai mä voisin käsiäkin käyttää, menis suklaa ja punkku paremmin perille.

Muuta? Hmm...kesäyönä voisin kuvitella istuvani jonkin mökin pihassa, rannalla. Kuuntelisin lintuja, puiden kahinaa ja katsoisin kun auringonlasku on jättänyt taivaan rantaan vaaleanpunaisen värin. Se puiden kohina ja veden liplatus on jotain niin kaunista. Ja öiset linnut :O. Mä niin rakastan luontoa. Ja ei kun puita halaamaan. Mä olen muuten muistaakseni joskus salaa halannut puuta :D, silleen tyyliin:" eihän kukaan näe...*halaa*" ja äkkiä takaisin lenkkipolulle koiran kanssa. Onhan se elävä, öh...olento ;). Ei mutta oikeesti: PUU ELÄÄ! Ajatelkaa :O.

Yksi mistä olen aina haaveillut, olisi syystä tai toisesta juuri mulle järjestetyt yllärijuhlat tai vaikkapa ilmankin yllätystä, jos vain on jokin syy :D. Itse on ollut tosi kivaa järkätä muille babyshowereita, jne ja olis ihana kokea itsekkin joku kiva juttu :). Mutta vauvamahkuja tuskin mun kohdalle enää tulee :/.

Mistä nainen(kotiäiti) voisi vielä haaveilla? Vaikka mistä. Kai tässä sais näpyttää aamuun asti jos jatkais oikein sydäm,ensä kyllyydestä :D.

Kierrätystä

Täytyy myöntää, tuossa Joulun aikaan sairastellessa ja pakettien ympäröimänä, ei tullut hirveemmin ajateltua kierrätystä, ja, no, siitä se jäi päälle vähäksi aikaa :(. Autoa kun ei ole, on tullut kerättyä kassikaupalla lasia, metallia, pahvia jne varastoon ja se on nyt niin täysi, ettei ovesta sisään pääse...oikeesti!
Siis antakaatten anteeksi, vaahtoan kierrätyksestä ja silti kausia etten ihan jokaista purkkia ja pulloa jaksa kierrättää.

Nyt on reipastuttava! Veinkin eilen osan rattaissa ja hiukan käsissä, kasseja koululle kierrätettäväksi. Mutta kyllä otti pannuun. Rattaat ei meinannu liikkua lumessa kovin hyvin ja tavarat painoi paljon, mutta kyllä oli hyvä mieli kun sai kaadettua lasit, pahvit ja metallit taasen hyötykäyttöön :). Se oli vain yksi pikku rippunen meidän varastoroskista. Vielä on kassikaupalla kamaa.

Ja ompa ollut biojätetouhukin katkolla taas (aina välillä on), koska ne itse lehdistä taiteilemat härvelit on niin hankalia ja lopulta menee hermo. Mutta tarvis vaan taas nöyränä taitella tonne jotain pussukan tapaista. Menee meinaan ihan hirveet määrät sekaroskiin tavaraa jos yhtään löysäilee :(. Tuntuu pahalta panna Pilttipurkit, ym moska sekaroskien joukkoon.

Ja nyt vetoankin teihin kierrättämättömiin ;D pyydän, että otatte edes yhden kohteen jolla aloitatte. Olen ymmärtänyt, että bioroskis olisi tärkein, mutta jos jostain syystä se ei onnistu, niin esim lasi. Lasihan ei maadu ja sen jokainen tietää. Mutta ajatelkaa miten upeata, että se voidaan jälleenkäyttää uudelleen! Lisätkää sitten erilaisia kierrätyskohteita pikkuhiljaa. Alussa rasittavaa ja ei kiinnosta, mutta kun pääsee vauhtiin, niin saa parhaimmillaan suunnatonta tyydytystä siitä, kun esim. kilauttaa lasipurkit lasienkeräyspisteeseen.

Tehkääpä testi. Joku viikko kirjoitatte ylös (myös puolison heittämät) lasit, pahvit, metallit jne jos heitätte ne sekaroskiin. Katsokaapa listaa viikon päästä ja miettikää ihan kaikessa rauhassa. En halua ahdistella ja saarnata, mutta haluan saada jokaisen edes miettimään. En pakota mihinkään, kukin elää kuten elää, mutta toki toivon, että edes joku saisi kipinän tästä. Edes pienen? Pikkiriikkisen? Tiny? Pikkiriikkinen pahvi? Pikkuinen lasi? ;D

Kuten jo sanoin, mullakin on kausia mutta pääasiassa kierrätän kyllä. Huvittavimmillaan nypin teepussistakin sen pahvilaatan irti, kuin myös sen kiinnittäjä-niitin :D ja laitan kaikki kolme, metalliniitin, pahvilaatan ja pussin omiin laatikoihinsa odottamaan kierrättäjäänsä :). Yleensä en ole aivan noin tarkka, ei sitä vaan jaksa ja ehdi kun tätä kotia pitää yllä.

No, mutta älkää ottako paineita, muttakun iiihan pikkiriikkisen :D.
Mä meen nyt siivoon ja kierrättään :D

Päläpälä, alkuripulia...

Eikös ole erikoista, että ihminen ei ole koskaan "valmis". Ja ehkä vasta haudassa tietää mitä haluaa elämältään, mitä haluaa tehdä, mistä tykkää, kuka on ja niin edelleen.

Mä olen reilu kolmekymppinen äiti ja edelleen opin jatkuvasti uutta itsestäni, huomaan muuttuneeni joka vuosi, enkä tiedä mitä haluan.
Aina välillä luulen että NYT se "minä" löytyi, mutta ei, taas tullaan rytisten alas ja nöyränä etsitään minuuden palasia. Mä olenkin ollut aina aika kaksijakoinen ihminen monessa asiassa. Vaikea ottaa selvää itsestään kun toinen puoli on Terttu ja toinen Hilja :D. Ööö? Anteeks. No, anyway. Josko löytäisin hiukan isomman palan itteeni sitten työelämästä jos ja kun se käynnistyy tämän vuoden loppupuolella.

Kyllä se on naiselle tärkeää se tälläytyminen. Asiasta toiseen ;). Minä en paljoa itteeni laita, keskimäärin kerta viikkoon meikkiä ja tukka laitettuna vielä harvemmin :o. Vaatteet ikivanhoja, liian pieniä, rumia, reikäisiäkin. Mutta sitten kun joskus puen päälle parhaat, laitan jalkaan vähän korkeampaa korkoa, meikkaan, laitan tukan, hajuvettä, kynsilakkaa jne niin Herra Isä että olo on TÄYSIN erilainen :O!!! Paljon itsevarmempi, upea(vaikken kovin upea olekaan :D), ja tuntuu ettei muuta haluaiskaan kuin pukeutua, shoppailla, meikata ja kulkea nokka pystyssä ;D. Mutta noo, eipä ois kyllä varaakaan. Joten tyydyn siihen asti kulkemaan rääsyissä, rumana ja katse alas luotuna ilmeellä "anteeksi kun olen täällä",(jos joku sattuu näkeen).

Paljon meiltä naisilta vaaditaan, mutta paljon me kyllä vaaditaan itsekkin itseltämme. Mutta vaatisimmeko niin paljoa, jos yhteyskunta ei vaatisi :D?

Yllättävän mukava päivä :)

Täällä kotona kun kökkii kaiket päivät lapsen/lasten kanssa, niin kaikki vaihtelu tekee terää. Olin tyttöni (reilu 2v) ostoksilla ja pitsalla. Nyt on jotenkin ihanan reipas ja kiva olo :D. Muuten tuppaa olemaan nuutunut fiilis.

Ah että netti on ihana ja sitä ilman ei voi elää. Ja taas kerran etenkin kun on tämmöinen (toistaiseksi) kotiäiti jolla ei paljoa kontakteja ulkomaailmaan ja aikuisväkeen ole. Mitä olikaan ennen vanhaan? Ei ollut nettejä ei ;). Jos palattaisiiin ajassa taaksepäin, asiat olisivat "hiukan" erilailla.
Ajateellaan nyt ihan meikäläistäkin. Aina jotain mistä valittaa. Koti rempallaan tavalla tai toisella, oma kroppa, rahaa ei ole koskaa ylimääräiseen, lapsella kolmas silmätulehdus perätysten jne :D. Valivali. Mutta entäs ennen vanhaan? ...

*rouskuttaa aikapyörää taaksepäin*

---Ohops, eipä ole montaa hammasta suussa vaikka olen päälle kolmekymppinen vasta. Kamalasti vaivoja ja sairauksia. Ei ole käsidesiä ;). Ensin nyrkkipyykkiä järven rannalla ja osa saunassa. Ensin lämmitän klapeilla veden kuumaksi jotta lähtisi liat paremmin poikkeen. Onneksi illalla on se kaksi kertaa kuukauressa peseytyminen koko perheellä. Meirän Mantalla kun vuan on niitä lutteita ja täitä notta mites niistä päästähän?
Isäntä ko on pellon raivannu kuntohon, tulloo se kaffetta juomahan. Notta ei vuan oo kahvettakaa, tarvihtee tehrä sahajauhokaffetta, se ajakoot asian.
Pittee leipova leipee ja ohtaa tuolta uunin pankolta ne viime kesänä kuivatut leivänkäntyt esille ko tulloo vierahia sadan kilomeetrin päästä. Ihan notta ihte Kirkkoherra tulloo. Ja Rovasti. Iteasiassa, en edes kirjottaisi tähä tässä sillä olisin kuollut pojan synnytykseen, että se siitä.---

Noni :D joo, se siitä, irtos vähän raiteiltaan. Mutta ajatus oli, että minä, ja te muutkin tajuttais, kuinka hyvin meillä on asiat. Tuossahan ei ollut kuin piiiikkuruinen rippu siitä, mitä elämä oli ennen, yhden päivän aikana. Nyt mullakin surajaa tuolla pesukoneet ja tässä istun persettä levittämässä netissä :P. Kaappi töys ruokaa, lääkettä kaapissa, vaatteet, koti, huonekalut, jne. Kyllä on hyvä päivä :)

Tiedättekö muuten mitä? Kiviäkin kiinnosti, mutta mun lempipuuha koiraa ulkoiluttaessa on nyt ollut puiden pelastaminen. Pelastaminen miltäkö? Lumelta :/. Reppanat riippuu lumen painosta ja jotkut oksat katkeilee. Tuntuu että oikeasti puut kiittää kun tartun kiinni ja ravistan, ja ne nousee ihanan terhakkaana ylös :). Juu, olen puun halaaja ;), ainakin melkein.