Täällä kotona kun kökkii kaiket päivät lapsen/lasten kanssa, niin kaikki vaihtelu tekee terää. Olin tyttöni (reilu 2v) ostoksilla ja pitsalla. Nyt on jotenkin ihanan reipas ja kiva olo :D. Muuten tuppaa olemaan nuutunut fiilis.
Ah että netti on ihana ja sitä ilman ei voi elää. Ja taas kerran etenkin kun on tämmöinen (toistaiseksi) kotiäiti jolla ei paljoa kontakteja ulkomaailmaan ja aikuisväkeen ole. Mitä olikaan ennen vanhaan? Ei ollut nettejä ei ;). Jos palattaisiiin ajassa taaksepäin, asiat olisivat "hiukan" erilailla.
Ajateellaan nyt ihan meikäläistäkin. Aina jotain mistä valittaa. Koti rempallaan tavalla tai toisella, oma kroppa, rahaa ei ole koskaa ylimääräiseen, lapsella kolmas silmätulehdus perätysten jne :D. Valivali. Mutta entäs ennen vanhaan? ...
*rouskuttaa aikapyörää taaksepäin*
---Ohops, eipä ole montaa hammasta suussa vaikka olen päälle kolmekymppinen vasta. Kamalasti vaivoja ja sairauksia. Ei ole käsidesiä ;). Ensin nyrkkipyykkiä järven rannalla ja osa saunassa. Ensin lämmitän klapeilla veden kuumaksi jotta lähtisi liat paremmin poikkeen. Onneksi illalla on se kaksi kertaa kuukauressa peseytyminen koko perheellä. Meirän Mantalla kun vuan on niitä lutteita ja täitä notta mites niistä päästähän?
Isäntä ko on pellon raivannu kuntohon, tulloo se kaffetta juomahan. Notta ei vuan oo kahvettakaa, tarvihtee tehrä sahajauhokaffetta, se ajakoot asian.
Pittee leipova leipee ja ohtaa tuolta uunin pankolta ne viime kesänä kuivatut leivänkäntyt esille ko tulloo vierahia sadan kilomeetrin päästä. Ihan notta ihte Kirkkoherra tulloo. Ja Rovasti. Iteasiassa, en edes kirjottaisi tähä tässä sillä olisin kuollut pojan synnytykseen, että se siitä.---
Noni :D joo, se siitä, irtos vähän raiteiltaan. Mutta ajatus oli, että minä, ja te muutkin tajuttais, kuinka hyvin meillä on asiat. Tuossahan ei ollut kuin piiiikkuruinen rippu siitä, mitä elämä oli ennen, yhden päivän aikana. Nyt mullakin surajaa tuolla pesukoneet ja tässä istun persettä levittämässä netissä :P. Kaappi töys ruokaa, lääkettä kaapissa, vaatteet, koti, huonekalut, jne. Kyllä on hyvä päivä :)
Tiedättekö muuten mitä? Kiviäkin kiinnosti, mutta mun lempipuuha koiraa ulkoiluttaessa on nyt ollut puiden pelastaminen. Pelastaminen miltäkö? Lumelta :/. Reppanat riippuu lumen painosta ja jotkut oksat katkeilee. Tuntuu että oikeasti puut kiittää kun tartun kiinni ja ravistan, ja ne nousee ihanan terhakkaana ylös :). Juu, olen puun halaaja ;), ainakin melkein.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti