Minkähänlaiseksi tämmöistä ihmistä kutsutaan? Mä tunnen, haistan ja maistan huipputarkasti kaiken. Olen herkkä kuumalle, tunnen pikkuisenkin vedon, haistan ja maistan pienetkin vivahteet.
No, ei siinä mitään, mutta olen miettinyt onko niillä jotakin tekemistä sen kanssa, että saan suunnatonta nautintoa ihan oudoista hetkistä, pikkuisista asioista, sellaisista, joilla ei muille ole merkitystä.
Esimerkkinä: Jos otan korkeaan, ohueen lasiin punkkua ja oikeaoppisesti juon sitä pikku siemauksin ohuesta varresta kiinni pitäen, niin tuntuu että se kourasee mahasta asti :O. Siinä on jotain oudon jännittävää, kun on tavallaan vaara että lasi kaatuu :D tai menee rikki. Se on taitolaji, saada lasi pysymään ehjänä ja pystyssä. Se luo mulle oudon jännittyneen fiiliksen ja saan siitä kunnon kiksit :D.
Ulkona kun on satanut vettä, otan monesti vesipisaran sormelle ja keskityn taas nauttimaan siitä, miten jokin niin tavallinen mutta niin ihmeellinen elementti kuin vesi, voi tuntua niin ihmeelliseltä taas :). Mä en vaan jaksa lakata ihmettelemästä luontoa, eläimiä..no, ihmisiäkin. Siinä se vesipisara nököttää, sormella, hievahtamatta. Sitten kun haluan, se katoaa, valuu maahan.
Siis mun pitäis joskus päästä kokemaan jotakin missä tarvitaan omia aisteja, juuri sellaisia "hetkiä", yksinkertaisia asioita, yksin ja hiljaisuudessa.
Me ihmiset ollaan niin kiireisiä ja stressaantuneita, että tekisi kyllä hyvää jokaiselle kaikki tuollainen hiljentyminen, itsensä ja ympäröivän maailman tutkiminen.
Jaaha, mutta taidampa mennä iltapalalle. Ja lukemisiin <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti